Kelailuja ja duuninkeja

Ehei.. En suinkaan skriivaile reissustani. Siitä olemattomasta, mikä on vielä edessä. Nyt latelen tänne viimeaikaisia kelailujani ja tekemisiäni.

Ensinnäkin tämä jouluhömpötys, tsissus.. Muutenkin on työlästä pitää kämppää siivona, kun Viivillä on tämän vuoden neljäs karvanlähtö, mutta puhumattakaan siitä A4-potaskan määrästä, mikä rasahtaa luukusta joka stanan arkipvä 11 aikoihin. Ja jos en ole tuohon aikaan himas, niin on pvän selvää, että koirat ovat ehtineet lukea sen ennen mua. Tai ehkä ihan hyvä. Mulla nimittäin on todella typerä tapa joskus selailla niitä ja unelmoida kaikesta "kivasta" materiaalisesta skeidasta, mitä haluaisin, mihin mulla ei ole koskaan varaa ja millä en tee yhtään mitään. Sattuneesta syystä mulla ei nyttenkään ole paljon tavaraa, mutta olen oppinut olemaan ilman ja todennut, etten tarvitse. Miksi siis edes haaveilla? Taidan laittaa oveen mainoskiellon, niin eipähän tarvi kärsiä selkäkivuista raijatessani puusta jalostettua väritettyä sköndää montaa sataa kiloa keräykseen.

Mut pakko myöntää.. joidenkin esineiden kanssa olisi huomattavasti helpompi elää. Esim vaatteita saisi olla reippasti enemmän kuin kahden koneellisen verran.Astioita mulla on nyt tarpeeksi, mutta keittövälineitä uupuu. Olen siis rahattomana täyttänyt päiviäni selaamalla netissä annetaan palstoja ja sopinut hakemisia, jos olen onnistunut varaamaan jotain tarpeellista ja antamisia, mikäli käteeni on sattunut tavaraa, mitä en itse tarvitse.

Koirien kanssa olen tehnyt vaikka ja jos minkälaisia retkiä.  Joo, tiedän, mulla on erikseen Lauman-sivusto, minne nämä eläin-jutut kuuluu.. Mutta ovat he niin suuri osa elämääni, että väkisin tulee heidät täälläkin mainittua, etenkin, kun puhutaan tekemisistä!  Kaupunki on jo sitä myöten tulossa erittäin tutuksi teiden ja maisemien osalta. Tavaroiden hakuja olen sopinut koirien lenkittämisaikoihin, joten olen saanut monta kärpästä yhdellä iskulla lyötyä, uusiin ihmisiin tutustuminen kuuluu kans tähän osioon, reittien muistaminen mukaan lukien myös. Aamuisin olenkin sitten löytänyt uusia metsäplänttejä ja muutaman hyvän kenttäalueen, sopivat hyvin irrallaan pitoon. :)

Pipon luona olen viettänyt paljon aikaa. Hänen seurassaan on mukava vaan chillailla ja kuunnella musaa, pälpättää tai olla hiljaa. Mummon luona olen käynyt myös muutaman kerran ja juuri päätin, että käyn tästä lähin useammin, kun vain duunilta ehdin - kaikesta muusta voin joustaa kyllä, vielä, kun mahdollisuus on.. Häneen on ollut ihana tutustua paljon paremmin, viettää aikaa hänen kanssaan ja musta tuntuukin, että hän on ehdottomasti lähimpiä ihmisiä elämässäni. Häneltä sain joululahjaksi jo talvitakin (aivan älyttömän hieno, hyvä ja tajuttoman kallis..), sillä kuulemma palellutan itseni sillä toisella rimpaneella. Voi toista! <3 Lisäksi puhuimme tulevasta joulusta. Vietän sen nimittäin hänen luonaan. Sanoja vaihdoimme jokseenkin näin:

K: Minusta olisi mukava viettää joulu kanssasi. Vietetäänkö yhteinen joulu?
M: Mutta eihän tänne edes tule ketään. Enkä mie ala sitten laittamaan mitään tai hankkimaan mitään, mie olen jo vanha..
K: Ei tarvitsekaan! Tarkeintä on olla yhdessä ja viettää leppoisaa iltaa.
M: Ja mie menen aamulla kirkkoon ja sieltä äidin haudalle..
K: Mä tuun mukaan.
M: Mutta ethän sie koskaan käy kirkoissa tai hautuumaalla, eihän teitä nykynuoria kiinnosta?
K: Mutta nyt käyn. Ja kyllä mulla kiinnostaa, mutta se ei aina ole päällimmäisin asia mielessä.
M: No hyvä on. Mutta mites eläimet?
K: Älä heistä huoli, se on järjestely kysymys. Tietenkään en voi koko päivää olla sun luona, kun koirat täytyy käyttää ja haluan heidän kanssaan aikaa viettää. Mutta aamulla käytän koirat piiiiitkällä lenkillä ja ruokin Lauman, sen jälkeen tuun kirkkoon ja käydään haudalla. Sitten mä palaan Lauman tykö ja illemmalla tulen viettämään joulua teikälle.
M: No kyllähän se  sitten onnistuu..

Ja kaikesta tuosta "vastalauseesta" huolimatta havaitsin Mummon kasvoilla hymyn. Aidon ilon. Tuo "vastakankeilu" johtui todennäköisesti siitä, että Mummo ei voi uskoa, että joku todella haluaa viettää joulua hänen kanssaan. Viimeiset 30 vuotta (ellei ylikin) hän on ollut joka joulu kaksin kynttilän kanssa katsellen jouluohjelmia telkkarista.. Tästä joulusta tulee erilainen!

Muttah.. Vaikka onkin yö ja Katea ei nyt nukuta, niin alanpa siivoamaan. Tai siis en tokikaan imuroimaan, mutta muuten kyllä laittamaan kämppää. Ens lauantaina on nimittäin mahdollisesti jotain kivaa tiedossa ja siitä ehkä seuraavassa postauksessa.. Wii! :)

Fiilingistä ja hyvistä asioista

Omituinen fiilis.

Siis silleen, et ei oikein tiedä, miten suhtautua asioihin. Tai tiedän, miten niihin suhtaudun ja reagoin, mutta en oikeen osaa sanoa, et mitä mä tunnen. Ajatuksia velloo kopassa paljon ja tunnetilat vaihtelee sen mukaan. Kun paljon on tapahtunut ja varmasti vielä enemmän tulee tapahtumaan! Jos noita tapahtuneita voi mitenkään luokitella, niin on ollut kaikkea huonoa ja hyvää ja erittäin hyvää. Sen mukaan, mitä asiaa ajattelen, niin tunnetila on sen mukainen. Tosin tällä kertaa sillä erotuksella, että fyysisyyteen se tila ei vaikuta. Fyysisesti pysyn kokoaika semi hyvänä ja paljon liikkeellä, vaikka vähän huonoja ajatuksia olisikin. Onneksi noita hyviä asioita on ollut aivan hemmetisti - mielikin on siten positiivisempi suurimman osan ajasta. :)

Hyviin asioihin voisin luokitella sen, miten olen taas oppinut itsestäni ja suhtautumisestani erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. En ole välttämättä taistelija, vaikka tosiystäviä puolustan aina ja etenkin laumaani henkeni kaupalla. Päämäärätietoisuus ei ole taistelua. Itseasiassa olen saavuttanut todella paljon ilman varsinaisia tavoitteita. Olen ennemminkin pärjääjä. Taas olen saanut ymmärtää, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. Asiat selviävät kuitenkin aina jotenkin. Ja jos ei mene hyvin, niin mulla on silti luottamusta itseeni niin paljon, että osaan ja pystyn selvittämään tilanteen (useimmiten Lauman eduksi) tavalla tai toisella ja aina on selvitty. Sanotaanko sitä sitten matikkapääksi, jos on ongelmanratkaisutaitoa?

Tuttavia mulla on paljon. Ja lisää tuntuu tulevan, mikä ei haittaa ollenkaan. Olen siis tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja tuntuu, et sosialisoitumista vielä riittää. Tykkään tutustua uusiin, erilaisiin ihmisiin ja pidän oikein paljon sosialisoimisesta. Tällä hetkellä on siis menossa se sosiaalinenkausi ja vielä pilkistää tämä erakkokausikin jossain vaiheessa. Ei ihan vielä, mut muutaman viikon päästä se varmaan alkaa nostaa päätään kuukaudeksi, pariksi. Sittenpä sitä jaksaakin taas tavata muitakin karvattomia apinoita ja harrastaa ja mennä ja tulla vaikka vuorokausia ympäri.

Paljon on tuttuja ja jonkin verran hyviä kavereita. Mut muutama läheinen ihminen merkkaa mulle nyt todella paljon. He ilmiantoivat itsensä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin, edelleenkin vilpitön kiitos! Ja muutama muukin uusi tuttavuus (mikä tuli mulle positiivisena yllätyksenä) on auttavaa kättä tarjonnut ja ilomielin olen kaiken sen tarjouksen vastaanottanut. Heillekin suuri kiitos.

Soittopuuhiin olen saanut piiiiiitkästä aikaa tutustua jälleen. :) Muutaman uuden tuttavuuden kanssa olen päässyt vähän jammailemaan rumpuihin monen, monen vuoden tauon jälkeen. Jes! Ja Pipo on pitänyt mulle muutaman bassotunninkin. Tuohon bassotuntiin voin vain todeta, että olen hidas, mutta varma oppija. ;) Niin ja tärkeintä ja kenties mukavintakin: Lintusen ansiosta mulla on käytössäni kosketinsoitin! Sen osalta fiilis on sanoin kuvaamattoman loistava!

Reissusuunnitelmista.. Kovasti olen lähtöä tekemässä, vaan muutama mutka matkassa.. Mut enköhän mä selvitä ne(kin) ja matka pääsee alkamaan. Siitä siis sitten myöhemmin, kunhan kaikki on varmistunut. :)

Reissusuunnitelmista tuli mieleen siivoaminen (siivoan kämpän ennen lähtöä) ja siivoamisesta taasen kämpän laitto. Se on edennyt ihan hyvin. Olen saanut nyt kaikkea tuiki tarpeellista, kuten astioita, verhoja, liinavaatteita, mattoja, huonekaluja.. Eli suurimmaksi osaksi tärkeimmät on kasassa. Vielä, kun ehtii ja saa massia kerättyä, niin alkaa tuo kodikkuuden lisääminen - tosin nyt en ala hamstraamaan, vaan pysyn semi minimalistisessa, mutta lämpimässä tyylissä. :D

Kämpän laitto kertoo aina sopeutumisesta. Mä ja Lauma olemme sopeutuneet siis hyvin uuteen kaupunkiin ja tilanteeseen. Uusiin kujeisiin. ;)