Omituinen fiilis.
Siis silleen, et ei oikein tiedä, miten suhtautua asioihin. Tai tiedän, miten niihin suhtaudun ja reagoin, mutta en oikeen osaa sanoa, et mitä mä tunnen. Ajatuksia velloo kopassa paljon ja tunnetilat vaihtelee sen mukaan. Kun paljon on tapahtunut ja varmasti vielä enemmän tulee tapahtumaan! Jos noita tapahtuneita voi mitenkään luokitella, niin on ollut kaikkea huonoa ja hyvää ja erittäin hyvää. Sen mukaan, mitä asiaa ajattelen, niin tunnetila on sen mukainen. Tosin tällä kertaa sillä erotuksella, että fyysisyyteen se tila ei vaikuta. Fyysisesti pysyn kokoaika semi hyvänä ja paljon liikkeellä, vaikka vähän huonoja ajatuksia olisikin. Onneksi noita hyviä asioita on ollut aivan hemmetisti - mielikin on siten positiivisempi suurimman osan ajasta. :)
Hyviin asioihin voisin luokitella sen, miten olen taas oppinut itsestäni ja suhtautumisestani erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. En ole välttämättä taistelija, vaikka tosiystäviä puolustan aina ja etenkin laumaani henkeni kaupalla. Päämäärätietoisuus ei ole taistelua. Itseasiassa olen saavuttanut todella paljon ilman varsinaisia tavoitteita. Olen ennemminkin pärjääjä. Taas olen saanut ymmärtää, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. Asiat selviävät kuitenkin aina jotenkin. Ja jos ei mene hyvin, niin mulla on silti luottamusta itseeni niin paljon, että osaan ja pystyn selvittämään tilanteen (useimmiten Lauman eduksi) tavalla tai toisella ja aina on selvitty. Sanotaanko sitä sitten matikkapääksi, jos on ongelmanratkaisutaitoa?
Tuttavia mulla on paljon. Ja lisää tuntuu tulevan, mikä ei haittaa ollenkaan. Olen siis tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja tuntuu, et sosialisoitumista vielä riittää. Tykkään tutustua uusiin, erilaisiin ihmisiin ja pidän oikein paljon sosialisoimisesta. Tällä hetkellä on siis menossa se sosiaalinenkausi ja vielä pilkistää tämä erakkokausikin jossain vaiheessa. Ei ihan vielä, mut muutaman viikon päästä se varmaan alkaa nostaa päätään kuukaudeksi, pariksi. Sittenpä sitä jaksaakin taas tavata muitakin karvattomia apinoita ja harrastaa ja mennä ja tulla vaikka vuorokausia ympäri.
Paljon on tuttuja ja jonkin verran hyviä kavereita. Mut muutama läheinen ihminen merkkaa mulle nyt todella paljon. He ilmiantoivat itsensä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin, edelleenkin vilpitön kiitos! Ja muutama muukin uusi tuttavuus (mikä tuli mulle positiivisena yllätyksenä) on auttavaa kättä tarjonnut ja ilomielin olen kaiken sen tarjouksen vastaanottanut. Heillekin suuri kiitos.
Soittopuuhiin olen saanut piiiiiitkästä aikaa tutustua jälleen. :) Muutaman uuden tuttavuuden kanssa olen päässyt vähän jammailemaan rumpuihin monen, monen vuoden tauon jälkeen. Jes! Ja Pipo on pitänyt mulle muutaman bassotunninkin. Tuohon bassotuntiin voin vain todeta, että olen hidas, mutta varma oppija. ;) Niin ja tärkeintä ja kenties mukavintakin: Lintusen ansiosta mulla on käytössäni kosketinsoitin! Sen osalta fiilis on sanoin kuvaamattoman loistava!
Reissusuunnitelmista.. Kovasti olen lähtöä tekemässä, vaan muutama mutka matkassa.. Mut enköhän mä selvitä ne(kin) ja matka pääsee alkamaan. Siitä siis sitten myöhemmin, kunhan kaikki on varmistunut. :)
Reissusuunnitelmista tuli mieleen siivoaminen (siivoan kämpän ennen lähtöä) ja siivoamisesta taasen kämpän laitto. Se on edennyt ihan hyvin. Olen saanut nyt kaikkea tuiki tarpeellista, kuten astioita, verhoja, liinavaatteita, mattoja, huonekaluja.. Eli suurimmaksi osaksi tärkeimmät on kasassa. Vielä, kun ehtii ja saa massia kerättyä, niin alkaa tuo kodikkuuden lisääminen - tosin nyt en ala hamstraamaan, vaan pysyn semi minimalistisessa, mutta lämpimässä tyylissä. :D
Kämpän laitto kertoo aina sopeutumisesta. Mä ja Lauma olemme sopeutuneet siis hyvin uuteen kaupunkiin ja tilanteeseen. Uusiin kujeisiin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti