No niin.. Se erakkokausi alkaa nostaa päätään, ihan niin kuin olenkin jo jonkin aikaa odotellutkin.
Muutaman päivän olenkin tässä keskenäni Lauman ja musiikin parissa viipynyt. Oli pienet pippalot tuossa lauantaina ja kaikkia ihania ihmisiä kävivät vierailulla. Viimeisimmät vieraat lähtivät vasta sunnuntaina 12 aikoihin meikän vielä vetäessä hirsiä. Itse heräilin käyttämään koiria ja menin takaisin levolle noustakseni sitten illalla kokonaan. Lintunen tuli käymään luona ja itse valvoin yötämyöten käyden koiruuksien kanssa kävelyllä ja himassa sitten vain nukkuen ja kuunnellen musaa. Pipokin kävi luonamme pyörähtämässä su-ma välisenä yönä.
Ihan tervettä tämä on, eli en ole masentunut enkä kipeä tai muutakaan. Normaalia tämä on. Kestää jonkun aikaa, voi mennä muutama kuukausikin ja sitten alkaa taas ihmistenilmat kiinnostamaan.
Saa rauhassa paneutua omiin ajatuksiin, levätä ja viettää aikaa Lauman kanssa. Se on parasta, mitä tiedän sosialisoimisen rinnalla. Tuo tasapainoa. Joidenkin ihmisten kohdalla olen miettinyt sitä, että eivätkö aikuiset ihmiset vieläkään tunne itseään niin hyvin, että ymmärtäisivät pitää sellaisen vähemmän sosiaalisen kauden? Sen sijaan he tiuskivat lähimmille ihmisille turhautuneena ja kiukuttelevat milloin mistäkin asiasta väsyneenä, kun eivät ymmärrä levätä tarpeeksi ja syödä oikein.
Itsekin nukun nyt vähän miten sattuu, mutta silti pidän koirien ja itseni säännöllisestä ruokailusta ja liikunnasta kiinni. Sen lisäksi käyn vielä öisin kävelyllä, kun päivisin vain käytän koiruudet korttelin ympäri.
Huomenna olisi muutama kaveri tulossa käväisemään tässä. Eipä tuo haittaa, ovat sen verran harvinaisia vieraita, että näkeminen ei haittaa, ihan hyvä vain. Toimivat samalla muistutuksena tästä ulottuvuudesta. ;) Mutta sen jälkeen on hyvä taas syventyä omiin maailmoihin vähäksi aikaa.
Yksinään olemisen sekin hyöty on, että on kerrankin aikaa käydä läpi omia ajatuksia kunnolla. Jos jatkuvalla syötöllä on sosialisoimassa ja pvät täynnä tekemistä tai harrastuksia, ei ehdi pysähtyä kunnolla. Moni ihminen tarvitsisi taukoa. Liian moni ei sitä vain ymmärrä..
Ja eläinten seura on ihan omalaatuista seuraa. Ei tarvitse puhua. Ei koskea. Ei edes katsoa, he ymmärtävät, tietävät. Voi vain olla. Tai kävellä. Ei tarvitse erikseen viihdyttää ketään vaan he nauttivat jo valmiiksi.
Ihmisetkin voisivat opetella tuon jalon taidon. Yksin olemisen ja hetkestä nauttimisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti