Saikkua, saikkua.. Noh, ainakin ehtii hyvin valmentautua uuteen tulevaisuuteen. Phahhahhahahahahahahaaaa.. Kyllähän sitä ehtis, vaan.. noh. Selitykset sikseen.
Tuossa jokin aika sitten viime viikolla, kun kotouduin reissusta, niin siitä asti olen ollut Lauman kanssa keskenään. Ihan jees välillä. Kämppikset ei oo himas, eli koko isotalo on ollut ainoastaan mun ja karvakamujen käytössä. Kone on ollut mun käytössä 24/7. Unirytmi ylösalaisin kääntyneenä olen myös ulkoillut keskenään koirien kans. Koirapuisto on muuten öisin ihan täysin vapaana ja vain ja ainoastaan meidän käytössämme, hähää.. ;) Ei ihmisiä, ei turhaa sosialisoitumista - mahtavaa!
Reissussa tulikin sosialisoitua taas ihan mukavasti, joten vastapaino tekee ihan hyvää. Oli kyllä vaan todella omituista ensalkuun olla ilman toisen ihmisen seuraa, mutta nopeastihan siihenkin tottui. Talomme oli omituisen hiljainen, olin kokoaika selittämässä "jollekin" jotain, kokoaika oli tunne, et mitähän muut tekee. Taustalla ei soinut ihmisten puhe tai muiden elämisen ääniä ja puhelinkin oli kiitettävän hiljaa. Röökilläkin sai taas käydä yksinään. Ja nimenomaan sai. Eli vihdoin oli tilaa omille ajatuksille ja omalle tekemiselle - tai oikeastaan tekemättömyydelle.
Viime perjantaina (vuorokauden "yksin" olleena) tuntui, et oli pakko päästä ihmisten ilmoille ja lähdinkin kaupungille pörräämään. Siinähän se koko pvä sit vierähtikin ja illalla taas muistin, miten mukavaa se oma-aika taas onkaan. Sen jälkeen oon saanut olla omissa oloissani. Eli ulkoilla "yksin", kuunnella musaa täysillä, datailla, tuherrella, katsella leffoja ja sarjoja netistä ja toisinaan (muistaessaan) nukkua ja syödä.Välillä oon vastaillut puhelimeen, mut muuten on ollut kivan hiljaista. Tai mun lälleröt nyt on omia ääniään pitäneet (etenkin safka-aikaan), mut niitä ei lasketa. :)
Mutta se tulevaisuus. Uusia asuntoja oon katsellut ja hakemuksia on tipahdellut paikkaan jos toiseenkin. Se asia on siis reilassa. Se toinen ja kolmas asia, eli tavaroiden läpikäyminen ja pakkaaminen taas on ollut teloillaan. Noh, vielähän tässä on aikaa, mut miks se päänuppi ei vaan saa tajuntaansa sitä tosiseikkaa, et aika kuluu nopeesti? Ja sit pitää taas kiireellä hoitaa kaikki. Kyllähän ne asiat sitenkin hoituu, ja mä ihmisenä toiminkin kaikkein parhaiten pienen paineen ja stressin alla (korkea paineen sitokyky), mut helpompi olisi tehdä kaikki ajan kanssa. Saamattomuutta vai laiskuutta vai mitä?
Jokatapauksessa, huomenna käyn läpi mun huoneen. Siinä ei pitäisi tuntia kauempaa mennä. Tai, jos mä siivoon samalla, ni sit menee ehkä toinenkin tunti. Mut siis mun huoneesta käyn läpi tavarat ja vaatteet ja lajittelen ne (myytävä/pois heitettävät/annettavat/matkaanlähtevätpakattavat/matkaanlähtevätjoitatarviiviel). Pitäis olla iisi keissi.
Ja kaikkeen tähän on aikaa viel 2 ja ½ kk. Eli ei kiirettä tulevaisuuteen. Uuteen sellaiseen. Huiiiii, jänskää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti