lauantai 29. kesäkuuta 2013

Yönritari

Jännä juttu. Toi biorytmi nimittäin. Siis jokaisellahan se on ihan omansa vähän niin kuin asia, jonka omistaa ja jota vastaan ei kannattaisi tapella, koska sen kanssa on pakko elää. Ennemmin elää sen kanssa sitten sovussa.

Biorytmin seikkaisempi osa on vuorokausirytmi. Ja joo, sekin on jokaisella aivan omansa, ja sen voi määritellä melkein kellonajan mukaan. Pitkään mäkin uskoin näitä "tutkimustuloksia", joiden mukaan ihmisen luonnollinen vuorokausi ja unirytmi on herätä aamulla sarastus valoon (6-8 aikaan) ja nukahtaa illan pimetessä (21-23 aikaan). Aivan, joillakin ehkä, mutta ei kaikilla. Entäs vaikka Lapissa sitten, kun siellä tosiaan kesäyöt on valoisia ja talvisin pimeää aikaa about 18h vuorokaudesta? Eli eipä taida päteä.

Yleisesti ottaen ihmisiä on myös jaoteltu aamuvirkuiksi ja illan sirkoiksi. Eli aamuvirkut heräävät aikaseen ja illan sirkat myöhempään (jokainen määritelköön tuon itse). Itse en jaottelisi noin. Mun mielestä on "ripeästiherääjiä" ja "hitaastiherääjiä". Ja sitten on niitä, keillä tuokin vaihtelee esim. mielialan, valoisuuden, unen määrän yms. takia. Ripeästiherääjä alkaa toimimaan heti herättyään ja pystyy vaikka heti sängystä nousseena lähteen juoksulenkille. Hidasherääjä taas tarvitsee jonkin verran aikaa, jotta voi alkaa toimia (esim. kahvikupin ja päivän lehden äärellä)  ja onkin virkeimmillään vasta muutaman tunnin päästä.

Ennen asia oli toisin, mutta nykyisin itse kuulun niihin ripeästi herääjiin. Arkiaamut etenkin on oikein rivakoita. Nousen vähän vaille kuusi käyttämään koiria reilun tunnin lenkillä, eli nousen sängystä, puen, käväisen vessassa, käännän röökin ja nappaan saman tien koirat. Sitten lenkiltä tultuani ruokin kissat ja koirat, pistän kahvin porisemaan ja sillä välin vaihdan vaatteet, pakkaan laukun ja meikkaan. Kahvikuppi kädessä istun sit vähän aikaa koneella (useimmiten tsekkaan postin ja maksan laskut, jos on rahaa tilillä). Sittenpä kello lyö 7.30 ja onkin jo aika lähtee dösärille ja duuniin.

Mutta aina lomilla (ja sairaslomilla) tuo rytmi kääntyy. Ja ihan itsestään. Nukun päivät ja valvon yöt. Nukun päivällä sen 8-10 tuntia, eli en sen enempää kuin "normaali ihminen" öisinkään, nukun vain eri aikaan. Ja ei väsytä. Edelleen, vaikka herään siinä viiden-kuuden aikoihin illalla, niin alan saman tien toimimaan. Eli olen silti ripeäherääjä.

Ja kunhan tuo arki alkaa taas rullaamaan, ni on pakko toimia oman biorytmin vastaisesti.. Pitäisiköhän hankkia yötöitä? Onneksi meitä yöihmisiä ei ole paljon, sillä mitähän tästä maailmasta oikein tulisi, jos suurin osa ihmisista joutuisi taistelemaan omaa sisäistä rytmiään vastaan..

Tuli-ihmiselle tyypillistä: nautin todella paljon auringon noususta ja -laskusta sekä ripeästä toiminnasta! Ja tuli-ihmiselle ei-lainkaan-tyypillistä: myös yön pimeydestä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti