Vuosi 2013, yhdessä kyselyssä

Pakko ottaa haaste vastaan, kun lupasin.. eli vastauksia kysymyksiin:

IHMISSUHTEET:

01. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen. Ja uusia tuttavuuksia paljonkin.

02. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Jep. Olen ylittänyt itseni. mm. omistin hevosen.

03. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? En. En ole niitä ihmisiä, ketkä edes haluaisivat seurustella.

04. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Öö.. Mun viime reissulla pääsin käymään paikassa, jota voisin sanoa jopa rakastavani. Siellä on muodostunut niin ihania muistoja. Ja Viivi ja Duba jakoivat tämän kanssani. :)

MINÄ:

01. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Jonkin verran joo. Enää en ole niin sinisilmäinen enkä kaikkien hyväksikäytettävissä oleva. Myös tietynlainen impulsiivisuus on hivenen tasoittunut ja arvomaailma on varmistunut. Tiedän, mikä elämässäni on prioriteetti number one.

02. Oletko lihonut? En.

03. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? Joo, mutta ei niistä sen enempää.. :D

04. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En, enkä pahemmin harrasta.

05. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? Jos olisi ollut varaa, niin ehdottomasti!

RANDOM:

01. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Sanotaanko vaikka, että "naapuri".

02. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?En tee uudenvuoden lupauksia.

03. Synnyttikö kukaan läheisesi? Muutamat tutut sai lapsia juu.

04. Kuoliko kukaan läheisesi? Joo..

05. Missä maissa kävit? Haaparannalla eli "Ruotsissa".

06. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013? Talous voisi olla paremmalla tolalla, mutta muuten mulla on kaikki, mitä tarvitsen.

07. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013? Eräs syksyinen päivä erityisesti, mutta muuten koko syksy/talvi.

08. Mikä oli vuoden 2013 suurin onnistuminen? Kun sain oman katon pään päälle ja Laumani takaisin.

09. …ja suurin epäonnistuminen? öö.. Sanotaan vain, että virheistä oppii ja samoja en toista!

10. Kärsitkö vammoista? Henkisistä? Enpä oikeastaan muuten.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Matkaliput reissua varten.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Monien läheisten ystävien, kuten Lintunen, Nörde; Pipo ja monet muut uudet tuttavuudet. Kiitos myös CAPUCINO!! <3

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Ei nyt ahdistusta, mutta rahtusen päänvaivaa ja ihmettelyä aiheutti muutamien..

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Eläintenruokaan ja vuokraan.

15. Mistä innostuit eniten? Sosialisoimisesta. Eiku REISSUSTA JA LAUMASTA TIETENKIN!!

16. Vuoden 2013 ihmiset: Mainitsin jo.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Onnellisempi?

18. Lihavampi vai laihempi? Laihempi

19. Rikkaampi vai köyhempi? Köyhempi

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Reissaavan

21. …entä vähemmän? luottavan liikaa idiootteihin.

22. Miten vietit joulun? Mummon luona. Ja kavereita nähden.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?Jos oisin yhtenä pvänä ollut tarkempi autonikkunan kanssa, niin..

24. Rakastuitko vuonna 2013? Joo, JUNNUUN (kissanpentu) <3

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Onneksi ei ole pakko vastata muuta kuin että monta. Tarpeeksi. :D

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Merlin ja Once Upon A Time

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En vihaa, olen todella pettynyt. Mutta en oikeastaan jaksa olla sitäkään. En vain välitä. Ne ihmiset eivät enää elämäämme kuulu tai sekaannu.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja? Bambi ja Robin Hood

29. …entä musiikillinen löytö? monia

30. Mitä halusit ja sait? sain paljon, mitä halusin. Toki hintana oli myös paljon sellaista, mitä en halunnut..

31. Mitä halusit, muttet saanut? Rakkaani takaisin.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Bambi ja Mozart

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? En muista. Vissiin upotin käteni lantaan.

34. Ketä kaipasit? Rakkaita.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Noi mun musupallerot ja lähimmät frendit ja Capucino. Tiikerille erityinen hatunnosto, sillä silloin, kun muita ei ollut, hän oli ainut tuki ja turvani. Ainut, ketä mulla oli jäljellä. Ja hän aisti sen.

Kuvatus sentäs..!

Hoojaa!

Reissu on ohi. :) Seuraavaa odotellessa.. Oli kyllä superkivaa :D Latailen tännekin yhden aivan ihastuttavan reissukuvan, mikä kyllä kertoo paljon enemmän kuin 1135 lausetta.

Huomenna on aatto. Voi krisse sentäs, miten aika on kulunut! Muistelin tässä juuri, missä olen edelliset joulut viettänyt ja millä kokoonpanolla. Että voikin olla joitain ihmisiä ikävä! Ja karvatolleroita..  Tästä joulusta tulee kyllä todella paljon erilaisempi kuin aikasemmista. Meikäläinen ei vissiin perinteiden perään ole, kun edelliset 7 joulua on jokainen ollut niin erilaisia ja puhumattakaan uusista vuosista. Muuttuvia jaksoja, jotka on vissiin meikän karmanlukuun kirjattu pysyviksi. Matkaa ja muutosta. Love it.

Tuparitkin tuli pidettyä. Ja nekin onnistuivat hyvin. Pienellä budjetilla ne pidin, mutta se ei tunnelmaa latistanut laisinkaan. Oli safkaa, juomaa, hyvää seuraa, vielä parempaa musaa livenä akkari meiningillä ja hauskan pito jatkui ainakin omalla kohdalla niin hyvin, että kaupungin yöhön en ehtinyt - se kertoo jo todella paljon! Muutamaa komennusta lukuunottamatta koirat olivat todella nätisti ja erittäin rennosti. Vanha Herran nukkui omalla pedillään ja Viivi pisti lekkeriksi keskelle lattiaa vatsa paljaana. Huomaa, että luottamus on valtava, kun ihmisiä ympärillä tuvan täydeltä ja yhdet vain tsekkailee silmäluomien leffoja koko illan. ^^ Tupareiden nimi oli muuten Kissan ristiäiset. Sensijaan, että olisin arvuututtanut uuden tulokkaan nimeä tuolileikillä, päädyin vain ilmoittamaan sen. Sydämellisesti tervetuloa laumaamme Whitechin de Hobgoblin Junior alias JUNNU. [<3] Pipo muuten nimensi Junneron Paavoksi ja kutsuu häntä itsepintaisesti sillä nimellä. :/

Eilen innostuin pyykkäämään. Ja pesin vaatetta varmaan parin kuukauden edestä.. Eli puhdasta vaatetta ja liinaa venailee pyykkärissä hakemistaan. Muutenpa en ole pahemmin siivoillut (vaikka ehkä pitäis). Noh, tiskannut. Ja senkin urakan jälkeen päätin, että heitän puolet astioista helvettiin, niin ei ala keittiö näyttää kaatopaikalta (katsokaas, kun ei sitten ole varaa ottaa joka kerta uutta kippoa kaapista vaan edellinen pitää pestä. Kätevä emäntä).

Erakkokausi ei ole vielä alkanut. Mutta ei se mitään, vielä ei ole tarvettakaan. Hyvä ystäväni Lintunen on muuttanut alle kilsan päähän Laumamme pesäkolosta ja hänen kanssaan on naurettu eräätkin hetket. Samoin kuin kaupungilla on tullut nähtyä vaikka ja ketä tuttuja. Capucino on tulossa käymään joulun pyhinä. Tammikuussa on äkkilaskettuna kolmet illanistujaiset tiedossa, joista yhdet meikällä ja helmikuussa onkin reissua tiedossa. Jostain syystä pidän elämästäni tällä hetkellä. :)

Eilen sain myös kuulla Pojun kuulumisia. Poikanen on kasvanut hurjasti ja tässä taas pätkä Boitsun elämää:

Ihanaa, että Poppanan väki aina välillä laittelee kuulumisia. Näin sen pitäisi aina mennäkin. Välimatkaa riittää, mutta niin riittää myös sydämessäkin tilaa ja aivokopassa muistoja. <3

Toivottolenpa tässä samalla kaikille Ihanaa Joulua ja Toiverikasta Uutta Vuotta!

Kelailuja ja duuninkeja

Ehei.. En suinkaan skriivaile reissustani. Siitä olemattomasta, mikä on vielä edessä. Nyt latelen tänne viimeaikaisia kelailujani ja tekemisiäni.

Ensinnäkin tämä jouluhömpötys, tsissus.. Muutenkin on työlästä pitää kämppää siivona, kun Viivillä on tämän vuoden neljäs karvanlähtö, mutta puhumattakaan siitä A4-potaskan määrästä, mikä rasahtaa luukusta joka stanan arkipvä 11 aikoihin. Ja jos en ole tuohon aikaan himas, niin on pvän selvää, että koirat ovat ehtineet lukea sen ennen mua. Tai ehkä ihan hyvä. Mulla nimittäin on todella typerä tapa joskus selailla niitä ja unelmoida kaikesta "kivasta" materiaalisesta skeidasta, mitä haluaisin, mihin mulla ei ole koskaan varaa ja millä en tee yhtään mitään. Sattuneesta syystä mulla ei nyttenkään ole paljon tavaraa, mutta olen oppinut olemaan ilman ja todennut, etten tarvitse. Miksi siis edes haaveilla? Taidan laittaa oveen mainoskiellon, niin eipähän tarvi kärsiä selkäkivuista raijatessani puusta jalostettua väritettyä sköndää montaa sataa kiloa keräykseen.

Mut pakko myöntää.. joidenkin esineiden kanssa olisi huomattavasti helpompi elää. Esim vaatteita saisi olla reippasti enemmän kuin kahden koneellisen verran.Astioita mulla on nyt tarpeeksi, mutta keittövälineitä uupuu. Olen siis rahattomana täyttänyt päiviäni selaamalla netissä annetaan palstoja ja sopinut hakemisia, jos olen onnistunut varaamaan jotain tarpeellista ja antamisia, mikäli käteeni on sattunut tavaraa, mitä en itse tarvitse.

Koirien kanssa olen tehnyt vaikka ja jos minkälaisia retkiä.  Joo, tiedän, mulla on erikseen Lauman-sivusto, minne nämä eläin-jutut kuuluu.. Mutta ovat he niin suuri osa elämääni, että väkisin tulee heidät täälläkin mainittua, etenkin, kun puhutaan tekemisistä!  Kaupunki on jo sitä myöten tulossa erittäin tutuksi teiden ja maisemien osalta. Tavaroiden hakuja olen sopinut koirien lenkittämisaikoihin, joten olen saanut monta kärpästä yhdellä iskulla lyötyä, uusiin ihmisiin tutustuminen kuuluu kans tähän osioon, reittien muistaminen mukaan lukien myös. Aamuisin olenkin sitten löytänyt uusia metsäplänttejä ja muutaman hyvän kenttäalueen, sopivat hyvin irrallaan pitoon. :)

Pipon luona olen viettänyt paljon aikaa. Hänen seurassaan on mukava vaan chillailla ja kuunnella musaa, pälpättää tai olla hiljaa. Mummon luona olen käynyt myös muutaman kerran ja juuri päätin, että käyn tästä lähin useammin, kun vain duunilta ehdin - kaikesta muusta voin joustaa kyllä, vielä, kun mahdollisuus on.. Häneen on ollut ihana tutustua paljon paremmin, viettää aikaa hänen kanssaan ja musta tuntuukin, että hän on ehdottomasti lähimpiä ihmisiä elämässäni. Häneltä sain joululahjaksi jo talvitakin (aivan älyttömän hieno, hyvä ja tajuttoman kallis..), sillä kuulemma palellutan itseni sillä toisella rimpaneella. Voi toista! <3 Lisäksi puhuimme tulevasta joulusta. Vietän sen nimittäin hänen luonaan. Sanoja vaihdoimme jokseenkin näin:

K: Minusta olisi mukava viettää joulu kanssasi. Vietetäänkö yhteinen joulu?
M: Mutta eihän tänne edes tule ketään. Enkä mie ala sitten laittamaan mitään tai hankkimaan mitään, mie olen jo vanha..
K: Ei tarvitsekaan! Tarkeintä on olla yhdessä ja viettää leppoisaa iltaa.
M: Ja mie menen aamulla kirkkoon ja sieltä äidin haudalle..
K: Mä tuun mukaan.
M: Mutta ethän sie koskaan käy kirkoissa tai hautuumaalla, eihän teitä nykynuoria kiinnosta?
K: Mutta nyt käyn. Ja kyllä mulla kiinnostaa, mutta se ei aina ole päällimmäisin asia mielessä.
M: No hyvä on. Mutta mites eläimet?
K: Älä heistä huoli, se on järjestely kysymys. Tietenkään en voi koko päivää olla sun luona, kun koirat täytyy käyttää ja haluan heidän kanssaan aikaa viettää. Mutta aamulla käytän koirat piiiiitkällä lenkillä ja ruokin Lauman, sen jälkeen tuun kirkkoon ja käydään haudalla. Sitten mä palaan Lauman tykö ja illemmalla tulen viettämään joulua teikälle.
M: No kyllähän se  sitten onnistuu..

Ja kaikesta tuosta "vastalauseesta" huolimatta havaitsin Mummon kasvoilla hymyn. Aidon ilon. Tuo "vastakankeilu" johtui todennäköisesti siitä, että Mummo ei voi uskoa, että joku todella haluaa viettää joulua hänen kanssaan. Viimeiset 30 vuotta (ellei ylikin) hän on ollut joka joulu kaksin kynttilän kanssa katsellen jouluohjelmia telkkarista.. Tästä joulusta tulee erilainen!

Muttah.. Vaikka onkin yö ja Katea ei nyt nukuta, niin alanpa siivoamaan. Tai siis en tokikaan imuroimaan, mutta muuten kyllä laittamaan kämppää. Ens lauantaina on nimittäin mahdollisesti jotain kivaa tiedossa ja siitä ehkä seuraavassa postauksessa.. Wii! :)

Fiilingistä ja hyvistä asioista

Omituinen fiilis.

Siis silleen, et ei oikein tiedä, miten suhtautua asioihin. Tai tiedän, miten niihin suhtaudun ja reagoin, mutta en oikeen osaa sanoa, et mitä mä tunnen. Ajatuksia velloo kopassa paljon ja tunnetilat vaihtelee sen mukaan. Kun paljon on tapahtunut ja varmasti vielä enemmän tulee tapahtumaan! Jos noita tapahtuneita voi mitenkään luokitella, niin on ollut kaikkea huonoa ja hyvää ja erittäin hyvää. Sen mukaan, mitä asiaa ajattelen, niin tunnetila on sen mukainen. Tosin tällä kertaa sillä erotuksella, että fyysisyyteen se tila ei vaikuta. Fyysisesti pysyn kokoaika semi hyvänä ja paljon liikkeellä, vaikka vähän huonoja ajatuksia olisikin. Onneksi noita hyviä asioita on ollut aivan hemmetisti - mielikin on siten positiivisempi suurimman osan ajasta. :)

Hyviin asioihin voisin luokitella sen, miten olen taas oppinut itsestäni ja suhtautumisestani erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. En ole välttämättä taistelija, vaikka tosiystäviä puolustan aina ja etenkin laumaani henkeni kaupalla. Päämäärätietoisuus ei ole taistelua. Itseasiassa olen saavuttanut todella paljon ilman varsinaisia tavoitteita. Olen ennemminkin pärjääjä. Taas olen saanut ymmärtää, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. Asiat selviävät kuitenkin aina jotenkin. Ja jos ei mene hyvin, niin mulla on silti luottamusta itseeni niin paljon, että osaan ja pystyn selvittämään tilanteen (useimmiten Lauman eduksi) tavalla tai toisella ja aina on selvitty. Sanotaanko sitä sitten matikkapääksi, jos on ongelmanratkaisutaitoa?

Tuttavia mulla on paljon. Ja lisää tuntuu tulevan, mikä ei haittaa ollenkaan. Olen siis tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja tuntuu, et sosialisoitumista vielä riittää. Tykkään tutustua uusiin, erilaisiin ihmisiin ja pidän oikein paljon sosialisoimisesta. Tällä hetkellä on siis menossa se sosiaalinenkausi ja vielä pilkistää tämä erakkokausikin jossain vaiheessa. Ei ihan vielä, mut muutaman viikon päästä se varmaan alkaa nostaa päätään kuukaudeksi, pariksi. Sittenpä sitä jaksaakin taas tavata muitakin karvattomia apinoita ja harrastaa ja mennä ja tulla vaikka vuorokausia ympäri.

Paljon on tuttuja ja jonkin verran hyviä kavereita. Mut muutama läheinen ihminen merkkaa mulle nyt todella paljon. He ilmiantoivat itsensä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin, edelleenkin vilpitön kiitos! Ja muutama muukin uusi tuttavuus (mikä tuli mulle positiivisena yllätyksenä) on auttavaa kättä tarjonnut ja ilomielin olen kaiken sen tarjouksen vastaanottanut. Heillekin suuri kiitos.

Soittopuuhiin olen saanut piiiiiitkästä aikaa tutustua jälleen. :) Muutaman uuden tuttavuuden kanssa olen päässyt vähän jammailemaan rumpuihin monen, monen vuoden tauon jälkeen. Jes! Ja Pipo on pitänyt mulle muutaman bassotunninkin. Tuohon bassotuntiin voin vain todeta, että olen hidas, mutta varma oppija. ;) Niin ja tärkeintä ja kenties mukavintakin: Lintusen ansiosta mulla on käytössäni kosketinsoitin! Sen osalta fiilis on sanoin kuvaamattoman loistava!

Reissusuunnitelmista.. Kovasti olen lähtöä tekemässä, vaan muutama mutka matkassa.. Mut enköhän mä selvitä ne(kin) ja matka pääsee alkamaan. Siitä siis sitten myöhemmin, kunhan kaikki on varmistunut. :)

Reissusuunnitelmista tuli mieleen siivoaminen (siivoan kämpän ennen lähtöä) ja siivoamisesta taasen kämpän laitto. Se on edennyt ihan hyvin. Olen saanut nyt kaikkea tuiki tarpeellista, kuten astioita, verhoja, liinavaatteita, mattoja, huonekaluja.. Eli suurimmaksi osaksi tärkeimmät on kasassa. Vielä, kun ehtii ja saa massia kerättyä, niin alkaa tuo kodikkuuden lisääminen - tosin nyt en ala hamstraamaan, vaan pysyn semi minimalistisessa, mutta lämpimässä tyylissä. :D

Kämpän laitto kertoo aina sopeutumisesta. Mä ja Lauma olemme sopeutuneet siis hyvin uuteen kaupunkiin ja tilanteeseen. Uusiin kujeisiin. ;)

"Ethiä piäin!" sannoi mummeli lumehessa..!

Nukkuminen on oikeesti jtn aivan liian yliarvostettua skeidaa. Noh, mutta kun valvoo tämän yön (tai nyt on jo aamu) ja viel pvän perään, ni eiköhän se uni jossain vaiheessa tuu. Tai pakko sen on tulla, eihän tässä nyt loputtomiin voi valvoo. Missähän vaihees aivot sammuu?

Laitoin tuossa jokin aika sitten tekstin pätkän someen:

"Ystävät. Te, jotka olette valmiita auttamaan tai tarjoamaan apua, tukemaan, puolustamaan, ilakoimaan ja läsnäolemaan kanssani. Kiitos, että olette olemassa, olette mulle tärkeitä ja saman tekisin teille koska tahansa.

Ja te "ystävät". Joille kaveruuteni kelpaa vain silloin kun olette jtn vailla tai siitä on teille itselle hyötyä - etenkin rahallisesti tai muuten konkreettisesti. Tuollaisten takia en enää aio nähdä vaivaa, etenkään, kun paskaa satelee niskaan kiitokseksi. Arvostan teitä jopa vähemmän kuin tuntemattomia ihmisiä tai vessan pönttöä. Vaikka en koskaan tekisi teille samoin, niin painukaan silti vittuun ja antakaa mun ja toisten elää rauhassa. Kiitos."

Ja kyllä. Todellakin tarkoitan jok'ikistä sanaa tuossa ja tuollaisessa järjestyksessä. Samalla, kun olen täällä himas ja muulla osa-alueella järjestelly paikkoja ja asioita, niin myös kaverilista on joutunut siivouksen ja järjestelyn kohteeksi - eikä pelkästään somessa. Ihan käytännössä olen joidenkin ihmisten elämästä tehnyt katoamistempun, enkä heihin enää pidä yhteyttä. Valitettavaa, mutta turhat esteet ja rasitteet lentää nyt samalla turhamaisten härpäkkeiden seassa pois elämästäni. Ja olen tyytyväinen tähän ratkaisuun!

Katse eteen ja tulevaan. Uusia suunnitelmia ja avoin maailma. Yksikään dörtsi ei jää kokeilematta. Ja ei, kun baanalle, iha kybällä ja HANAT AUKI!!

Yönritari

Jännä juttu. Toi biorytmi nimittäin. Siis jokaisellahan se on ihan omansa vähän niin kuin asia, jonka omistaa ja jota vastaan ei kannattaisi tapella, koska sen kanssa on pakko elää. Ennemmin elää sen kanssa sitten sovussa.

Biorytmin seikkaisempi osa on vuorokausirytmi. Ja joo, sekin on jokaisella aivan omansa, ja sen voi määritellä melkein kellonajan mukaan. Pitkään mäkin uskoin näitä "tutkimustuloksia", joiden mukaan ihmisen luonnollinen vuorokausi ja unirytmi on herätä aamulla sarastus valoon (6-8 aikaan) ja nukahtaa illan pimetessä (21-23 aikaan). Aivan, joillakin ehkä, mutta ei kaikilla. Entäs vaikka Lapissa sitten, kun siellä tosiaan kesäyöt on valoisia ja talvisin pimeää aikaa about 18h vuorokaudesta? Eli eipä taida päteä.

Yleisesti ottaen ihmisiä on myös jaoteltu aamuvirkuiksi ja illan sirkoiksi. Eli aamuvirkut heräävät aikaseen ja illan sirkat myöhempään (jokainen määritelköön tuon itse). Itse en jaottelisi noin. Mun mielestä on "ripeästiherääjiä" ja "hitaastiherääjiä". Ja sitten on niitä, keillä tuokin vaihtelee esim. mielialan, valoisuuden, unen määrän yms. takia. Ripeästiherääjä alkaa toimimaan heti herättyään ja pystyy vaikka heti sängystä nousseena lähteen juoksulenkille. Hidasherääjä taas tarvitsee jonkin verran aikaa, jotta voi alkaa toimia (esim. kahvikupin ja päivän lehden äärellä)  ja onkin virkeimmillään vasta muutaman tunnin päästä.

Ennen asia oli toisin, mutta nykyisin itse kuulun niihin ripeästi herääjiin. Arkiaamut etenkin on oikein rivakoita. Nousen vähän vaille kuusi käyttämään koiria reilun tunnin lenkillä, eli nousen sängystä, puen, käväisen vessassa, käännän röökin ja nappaan saman tien koirat. Sitten lenkiltä tultuani ruokin kissat ja koirat, pistän kahvin porisemaan ja sillä välin vaihdan vaatteet, pakkaan laukun ja meikkaan. Kahvikuppi kädessä istun sit vähän aikaa koneella (useimmiten tsekkaan postin ja maksan laskut, jos on rahaa tilillä). Sittenpä kello lyö 7.30 ja onkin jo aika lähtee dösärille ja duuniin.

Mutta aina lomilla (ja sairaslomilla) tuo rytmi kääntyy. Ja ihan itsestään. Nukun päivät ja valvon yöt. Nukun päivällä sen 8-10 tuntia, eli en sen enempää kuin "normaali ihminen" öisinkään, nukun vain eri aikaan. Ja ei väsytä. Edelleen, vaikka herään siinä viiden-kuuden aikoihin illalla, niin alan saman tien toimimaan. Eli olen silti ripeäherääjä.

Ja kunhan tuo arki alkaa taas rullaamaan, ni on pakko toimia oman biorytmin vastaisesti.. Pitäisiköhän hankkia yötöitä? Onneksi meitä yöihmisiä ei ole paljon, sillä mitähän tästä maailmasta oikein tulisi, jos suurin osa ihmisista joutuisi taistelemaan omaa sisäistä rytmiään vastaan..

Tuli-ihmiselle tyypillistä: nautin todella paljon auringon noususta ja -laskusta sekä ripeästä toiminnasta! Ja tuli-ihmiselle ei-lainkaan-tyypillistä: myös yön pimeydestä..

Muiden eläinten helppous?

Monia kysymyksiä risteilee päässäni ja toisinaan tuhlailen energiaani yrittämällä löytää niihin vastauksen - useimmiten omasta päästäni. Jos kyse on muista eläimistä, niin sen vastauksen löytää, ei välttämättä heti eikä helposti, mutta löytää kuitenkin joskus. Joko pohtimalla, seuraamalla, kyselemällä muilta ihmisiltä tai lukemalla eri tietolähteistä. Miksi tuo eläin käyttäytyy noin tai reagoi noin? Miksi sen eleet ovat tietynlaiset tietyissä tilanteissa? Miten siihen voi vaikuttaa positiivisesti? Tai kuinka opettaa asioita. Mutta auta armias, jos kyseessä on ihminen.. Yritäpä silloin löytää edes suuntaa antava vastaus. Monissa tapauksissa jää yrittämiseksi.

Olen tässä nyt muutamana päivänä paljon kelaillut ihmissuhteita. Tai ennemminkin niiden vaikeutta. Miksi ihmiset eivät vain voi olla yhtä vilpittömiä kuin muut eläimet? Näyttää tunteensa ja ajatuksensa käyttäytymisenä heti ja suoraan ilman pahempia peittelyitä kasvokkain ja todellisten ajatusten paljastamista toiselle vasta selän takana. Siis olla vilpitön.Vai pitäisikö mun vain muuttaa jonnekin hevon jeeraan elukoitten keskelle ilman ihmiskontakteja helpottaakseni aivojen kuormitusta? Antaa siis vain olla, jättää kaikki taakse ja aloittaa ihan erilailla alusta.

Monet ihmiset eivät tule keskenään toimeen. Ja mun tulkinnan mukaan se johtuu suurimmaksi osaksi suvaitsemattomuudesta. Ei voi hyväksiä toisen mielipiteitä, koska vain omat ovat oikein ja merkitseviä, tai toisen käyttäytymistä, koska toinen reagoi aina väärin, väärään aikaan ja väärässä paikassa - jos reagoi laisinkaan. Toisen ilmeet, oleminen, omistamat asiat, elämäntilanne, ajatukset tai jopa kaveripiiri ei miellytä - niitä täytyy siis ehdottomasti muuttaa tai laittaa kokonaan uusiksi. Tai sitten hylätä koko ihminen tai ainakin hankaloittaa sen elämää keinoin, minä hyvänsä.

Itse kohtasin vastikään tuon jälkimmäisen vastineen. Kaveripiirissäni on kaveri, joka ei miellytä toista. Mä olen siis kummankin kaveri, mutta keskenään nämä eivät tule toimeen, hyvä, etteivät ole jo kohta ilmiriidoissa! Molemmat tietävät, että olen kummankin kanssa tekemisissä, enemmän tämän Kaveri nro 1:n kanssa kuin 2:n. Jos kaveri 1 on kysynyt, olenko viestitellyt kaveri 2:n kanssa, niin rehellisesti vastaan, et joo. Olen. No sitten on tullut seuraava kysymys, et mistä ootte puhuneet. Ja toki olen vastannut, en tietenkään kertomalla henkkoht asioita, mistä 2 on luottamuksella mulle puhunut mutta yleiset. Niitä näitä. Ja aina se on sit kans kysyny, et miks mä oon sen kans viel tekemisis. 2 on kysellyt välillä, et mitä 1:lle kuuluu, mut oon vastannu aina ympäri pyöreesti. 1 on sanonut, et se ei haluu, et 2 tietää hänestä mtn ja sitä olenkin kunnioittanut tarkasti. Ja nyt, kun tilanne on ollut näin about 4-5kk, niin 1:ltä tuli vaatimus, et en saisi olla 2:n kanssa tekemisis laisinkaan. Ja kun en reagoinut siihen mitenkään, niin tuli jo syyte: "Mitäs paskaa sä oot meistä sille jauhanu??!!" Great. Luottamuspula? Jos tuosta on kyse, niin sittenhän en voi sille mtn. Mä toimin niin kuin toimin, olen kenen kaveri haluan ja olen rehellinen sekä luottamuksen arvoinen. Muhun joko sit luotetaan tai sit ei. Mut tarviiko toisen kaverin alkaa oikeesti määrittelemään sitä, et kenen kaa saan olla tekemisis ja kenen en? Noh, kaveri 1 on nyt jokatapuksessa mulle niin verisesti suuttunut, että.. Enkä voi sille mtn. Harmi sinänsä, koska kyseessä on muuten kuitenkin todella mukava tyyppi.

Mut en voi sillekään mtn, et mua tulen elementtisenä ihmisenä alkaa suututtaan, jos mua yritetään rajoittaa tavalla, millä hyvänsä. Siis rajoittamistahan tuo on. "Kaveri" ei kuitenkaan mun luokittelussa ole niin korkealla, että voisi alkaa sentään määrittelemään mun sosiaalisia suhteita. Käsittääkseni sen määrittelyn teen tasan itse oikeutetusti.

Yksi yleisimmistä päässäni pyörivistä kysymyksistä on myös "mitä mä teen väärin". Ja se syy tuon kysymyksen useaan kohtaamiseen on se, että kokemuksiini perustuen mä toimin ihmissuhteissa jokseenkin väärin tai ainakin erilailla kuin muut. Sillä ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka ovat runsaasti toistensa kanssa tekemisissä: tapaavat päivittäin, viettävät tuntitolkulla aikaa keskenään ja tietävät toisistaan paljon jo usean vuoden tai vuosikymmenen takaa. Siinä ei munkaan mielestä ole mitään omituista. Kivaahan kait tuollainen olisi, en tiedä. Ja en tiedä siksi, että yleensä mitä enemmän oon tekemisissä tietyn ihmisen kanssa ja mitä enemmän tuon itsestäni ilmi, niin sen nopeammin tulee ongelmia ja lopulta kyseisen ihmisen saakin jo jättää taakse ja unohtaa. Enkä tähän ikään mennessä ole saanut kaivettua sitä syytä tuohon itsestäni. Help? :D

Tietynlaiset kaverit kyllä pysyvät, esim työkaverit. Tai työn vaihtuessa nekin vaihtuu, mutta silloin muuttuva tekijä onkin duuni, ei toinen ihminen. Toki työporukoissakin on niitä, keitten kanssa en missään nimessä viettäisi vapaa-aikaa ja jonkun kanssa saattaisin ehkä harkita yhteisen vapaaillan viettoa, mutta pääosin kaikkien kans tulee toimeen ja ongelmia ei ole. Tai, no sitä shitin veivaamista on sielläkin ja paljon, mutta sinne se myös jää. Toki kuuntelen, ku toinen jauhaa toisesta mulle ja se toinen sit tas siitä toisesta, mut ikinä en ota kantaa. Ja siellä se reagoimattomuus on vain hyvä asia. Kaikki työporukan ongelmat jää sinne - jos siellä kokee ongelmia edes olevan. Mutta miksi toi sama ei sitten toimikaan toisaalla?

Enemmänkin olisi aiheesta pohdittavaa, mut enpä kelannut romania skriivailla, kuka piru sitä jaksais edes lukea? :D Enkä mä just nyt jaksa tämän enempää tällä erää tätä pohtia, kun on muitakin asioita mielessä ja tehtävälistassa tälle päivälle. Mut voi olla, et tuun jatkamaan vielä tästä aiheesta, se, kun tuntuu olevan ikuisuuskysymys.. ;)

---

Ps. Miksiköhän olen juuri viime vkolla suorastaan nauttinut niin paljon yksinolosta ja omasta ajasta Lauman kanssa? Melko ironista, ettenkö jo sanoisi...

Ajan tuhrausta

Saikkua, saikkua.. Noh, ainakin ehtii hyvin valmentautua uuteen tulevaisuuteen. Phahhahhahahahahahahaaaa.. Kyllähän sitä ehtis, vaan.. noh. Selitykset sikseen.

Tuossa jokin aika sitten viime viikolla, kun kotouduin reissusta, niin siitä asti olen ollut Lauman kanssa keskenään. Ihan jees välillä. Kämppikset ei oo himas, eli koko isotalo on ollut ainoastaan mun ja karvakamujen käytössä. Kone on ollut mun käytössä 24/7. Unirytmi ylösalaisin kääntyneenä olen myös ulkoillut keskenään koirien kans. Koirapuisto on muuten öisin ihan täysin vapaana ja vain ja ainoastaan meidän käytössämme, hähää.. ;) Ei ihmisiä, ei turhaa sosialisoitumista - mahtavaa!

Reissussa tulikin sosialisoitua taas ihan mukavasti, joten vastapaino tekee ihan hyvää. Oli kyllä vaan todella omituista ensalkuun olla ilman toisen ihmisen seuraa, mutta nopeastihan siihenkin tottui. Talomme oli omituisen hiljainen, olin kokoaika selittämässä "jollekin" jotain, kokoaika oli tunne, et mitähän muut tekee. Taustalla ei soinut ihmisten puhe tai muiden elämisen ääniä ja puhelinkin oli kiitettävän hiljaa. Röökilläkin sai taas käydä yksinään. Ja nimenomaan sai. Eli vihdoin oli tilaa omille ajatuksille ja omalle tekemiselle - tai oikeastaan tekemättömyydelle.

Viime perjantaina (vuorokauden "yksin" olleena) tuntui, et oli pakko päästä ihmisten ilmoille ja lähdinkin kaupungille pörräämään. Siinähän se koko pvä sit vierähtikin ja illalla taas muistin, miten mukavaa se oma-aika taas onkaan. Sen jälkeen oon saanut olla omissa oloissani. Eli ulkoilla "yksin", kuunnella musaa täysillä, datailla, tuherrella, katsella leffoja ja sarjoja netistä ja toisinaan (muistaessaan) nukkua ja syödä.Välillä oon vastaillut puhelimeen, mut muuten on ollut kivan hiljaista. Tai mun lälleröt nyt on omia ääniään pitäneet (etenkin safka-aikaan), mut niitä ei lasketa. :)

Mutta se tulevaisuus. Uusia asuntoja oon katsellut ja hakemuksia on tipahdellut paikkaan jos toiseenkin. Se asia on siis reilassa. Se toinen ja kolmas asia, eli tavaroiden läpikäyminen ja pakkaaminen taas on ollut teloillaan. Noh, vielähän tässä on aikaa, mut miks se päänuppi ei vaan saa tajuntaansa sitä tosiseikkaa, et aika kuluu nopeesti? Ja sit pitää taas kiireellä hoitaa kaikki. Kyllähän ne asiat sitenkin hoituu, ja mä ihmisenä toiminkin kaikkein parhaiten pienen paineen ja stressin alla (korkea paineen sitokyky), mut helpompi olisi tehdä kaikki ajan kanssa. Saamattomuutta vai laiskuutta vai mitä?

Jokatapauksessa, huomenna käyn läpi mun huoneen. Siinä ei pitäisi tuntia kauempaa mennä. Tai, jos mä siivoon samalla, ni sit menee ehkä toinenkin tunti. Mut siis mun huoneesta käyn läpi tavarat ja vaatteet ja lajittelen ne (myytävä/pois heitettävät/annettavat/matkaanlähtevätpakattavat/matkaanlähtevätjoitatarviiviel). Pitäis olla iisi keissi.

Ja kaikkeen tähän on aikaa viel 2 ja ½ kk. Eli ei kiirettä tulevaisuuteen. Uuteen sellaiseen. Huiiiii, jänskää ;)

Tästä se kaikki alkoi

Hmm.. hyvä luoda blogi ja sitten vasta kelaa, et mitä siihen rustais. Noh, ehkä tämän lähtökohtana nyt on se, että tää toimii vastakohtana tolle mun karvatollosaitille: www.katenlauma.suntuubi.com . En ole nyt pitkään aikaan postaillut tuonne mtn. Ehkä se johtuu siitä, et tammikuun jälkeen on niin paljon tapahtunut tuolla eläinpuolella laiffistani, et ei vaan ole ehtinyt. Eikä innostustakaan ole ollut tarpeeksi.

Mut sitä innostusta tuntuu riittävän näinä yön pimeinä tunteina sitten kaikkeen muuhun skriivailuun. Netin ihmeellinen maailma. Ja tosiaan! En netillä tarkoita facea, vaikka sieltäkin mut toki löytää.. Netistä selaan ennemmin kaiken muun, eli face avataan taustalle ja sit toisella välilehdellä selataan youtubet, bloggerit, apulat, meteli.net ja huutonet sekä uutiset. Ja areena, elävä arkisto, ruutu.fi sekä katsomo. Ja tällä hetkellä myös asuntoja.

Eli muutto tiedossa. Siivousta tiedossa. Järjestelyä tiedossa. Säätämistä tiedossa. Puolet mun kamoista lentää hornan tuuttiin. Eli myyn, annan ja heivaan hevon jeeraan - en todellakaan ala kaikkia roudaa toiseen asuntoon (se tulee kuitenkin olemaan pienempi).

Mitä sitä edes tekee kaikilla niillä kirjoilla, koristehärpäkkeillä, sistusjutskilla, verhoilla, vaatteilla ja kipoilla sekä kupeilla? Ihminenhän on varmasti paljon onnellisempi, jos kaikkea sitä romua ei tartte kuskailla matkassa. Etenkään niitä, mihin liittyy negatiivisia tuntemuksia - kuten esineita, jotka on saanut ihmiseltä, kenen kanssa ei ole enää tekemisissä. Ja kirjoja, joita ei enää lue, saattaa toinen kaivatakin. Siispä kiertoon! Ja juu. Yritän saada koko muuttokuorman mahtumaan normi pakuun tai max peräkärry+farkku.

Oliskohan se muutto sitten uuden alku? Ja vaikka kuinka mones uusi alku. Jes, pääsee aloittaan taas puhtaalta pöydältä ja ihan alusta! Eli uutta alkua valmistellessa.